Mahalaukku ei sulata ruokaa => mahalaukku alkalisoi ruuan.
Alkuperäinen teksti englanniksi: The Stomach Does Not Digest Food, It Alkalizes Food, Robert O. Young.
Lisäykset ja vapaa käännös englannista suomeksi: Rauno Moilanen
Vatsalaukun tehtävä ei ole pilkkoa tai sulattaa ruokaa vaan hampaiden tehtävä on pilkkoa ruoka. Jos ruoka-aineita ei ole pilkottu kunnolla, ravintoaineet eivät imeydy kehoomme suoliston kautta.
Tämän tekstin luettuasi ymmärrät paremmin natriumbikarbonaatin (NaHCO3) ja suolahapon (HCl) tuotannon ja olemassaolon tarkoituksen mahalaukun limakalvolla. Lisäksi ymmärrät, miten mahalaukku toimii käsitellessään proteiinia, juustoa ja sokeria sekä ymmärrät, miten pH-tasapaino vaikuttaa kehon biokemiassa, fysiologiassa ja anatomiassa esille tuleviin terveysongelmiin.
1. Mahalaukun seinäsolut erottelevat natriumia verenkierrosta mahalaukkuun. Natrium sitoutuu veteen ja hiilidioksidiin muodostaen alkalisen suolan nimeltään natriumbikarbonaatti (NaHCO3). Kemiallinen kaava tälle tapahtumalle on: H20 (vesi) + CO2 (hiilidioksidi) + NaCl (natriumkloridi) = NaHCO3 (natriumbikarbonaatti) + HCl (suolahappo) => Tämän takia mahalaukku on alkalisoiva elin – EI ruuansulatuselin. Mahalaukku ei siis sulata ruokaa. Mahalaukku alkalisoi ja nesteyttää niellyt ruoka-aineet.
2. Jokaista mahalaukun seinämäsolujen valmistamaa natriumbikarbonaattimolekyyliä (NaHCO3) kohden valmistuu myös yksi suolahappomolekyyli (HCl). Molemmatmolekyylit eritetään etenkin mahalaukun sisään ruuan alkalisointiprosessiin,jossa molemmat molekyylit sitoutuvat muihin aineisiin. Siten suolahappo (HCl) on hapan jäte, jota mahalaukun seinämäsolut tuottavat alkalisoidakseen syötyjä ruoka-aineita.
3. Vapautunut kloridi-ioni (Cl-) natriumkloridista (suolasta) sitoutuu vety (H+) protoniin muodostaen happaman suolahapon (HCl). Suolahapon pH on 1. Suolahappo on hyvin myrkyllistä fyysiselle keholle ja se aiheuttaa ruuansulatusvaikeuksia, happamia röyhtäyksiä, vatsahaavoja ja syöpiä.
4. Syödessämme mahalaukun täyteen eläinperäisiä ruoka-aineita (lihaa, maitotaloustuotteita, juustoja), mahalaukun seinämäsolut alkavat tuottaa ison määrän natriumbikarbonaattia ja samalla syntyy iso määrä suohappoa (HCl). MUTTA elimistö, etenkään ruuansulatuselimistö (”sulatus”), ei kestä liian suurta happoisuuden tai alkalisuuden määrää kerralla, eli suolahappoa tai natriumbikarbonaattia vatsalaukussa. Siksi suurin osa eläinperäisten ainesten sisältämästä haposta kerätään mahalaukun, haiman, pohjukaissuolirauhasten (Brunnerin rauhasiin (katso kuva alla), Lieberkühnin rauhasten (katso kuva alla) kautta maksan sappirakkoon. Sappirakon sisältämä sappineste sisältää lihan ja juustojen voimakkaita happoja kuten typpihappoa, rikkihappoa, fosforihappoa, virtsahappoa ja maitohappoa.
Brunnerin rauhasia pohjukaissuolen submukoosassa. H&E.
SM = submukoosa, jossa pieni valtimo (2) ja laskimo (1).
Brunnerin rauhasen erittävät limaa pohjukaissuolen luumeniin. Solut ovat tyypillisiä limaa erittäviä rauhassoluja. Tumat sijaitsevat aivat solujen tyvikalvon puoleisessa pohjaosassa eli basaalisesti. Tällä värjäyksellä vaaleanpunaiseksi värjäytyvä lima täyttää koko solun. – Kuvan ja tekstin lähde Solunetti.fi
Pieni suurennos sykkyräsuolesta H&E.
V = nukkalisäke
Lp = lamina propria
Lk = Lieberkühnin krypta
Sm = submukoosa
Kuvan ja tekstin lähde Solunetti.fi
5. Kun runsaasti eläinperäisiä proteiineja ja happoja sisältävä ateria on nautittu, mahalaukun sisäpinnan seinämäsolut alkavat valmistaa ja erittää alkalisoivaa natriumbikarbonaattia (NaHCO3). Nartiumbikarbonaatin valmistaminen aiheuttaa kehon alkalireservien pienentymisen ja happojen ja/tai suolahapon (HCl) lisääntymiseen mahanesteessä. Hapot ja/tai suolahappo (HCl) imeytyy verenkiertoon, jossa ne alentavat veren plasman pH:ta. Veri poistaa mahanesteiden happamuutta siirtämällä happoja interstitium-elimeen ympäri kehoa. Interstitiumista voit lukea tässä kirjassa lisää tämän linkin kautta.
6. Interstitium on täynnä hienonhienoja kuituja ja solukalvoja. Interstitiumin solujen välisessä tilassa on nestettä, joka ravitsee ja kylvettää soluja, samalla vieden pois happamia jätteitä. Interstitium-elimestä ei ole mainintaa amerikkalaisissa tai suomalaisissa fysiologian kirjoissa. Kirjoissa on maininta sisäelimien ulkopuolisesta tilasta, mutta ei mitään mainintaa elimestä, joka varastoi happoja aineenvaihdunnasta ja ravinnosta.
Tätä Pishingerin elintä tai toiselta nimeltään interstitiumia voi kutsua ”esimunuaisiksi”, koska se varastoi aineenvaihdunnan ja mahanesteiden happoja, kunnes ne voidaan puskuroida ja poistaa ihon, virtsan tai ulostamisen kautta.
7. Runsaan eläinperäisen aterian jälkeen virtsan pH tulee alkaliseksi. Lihan ja maitotaloustuotteiden nauttiminen aiheuttaa sisäelimien happamoitumisen kahdella tavalla: 1. Lihan ja maitotuotteiden proteiinit hajoavat asetaldehydiksi, etanoliksi, rikki-, fosfori-, typpi-, virtsa- ja maitohapoksi. 2. Virtsan muodostaminen vaatii alkalisia mineraaleja.
=> Siten lihan ja maitotaloustuotteiden syöminen aiheuttaa kehon alkalisten varastojen tyhjenemisen, josta seuraa kudosten happamoituminen ja sairaudet, etenkin tulehdukset ja rappeuttavat sairaudet.
8. Raskaan fyysisen harjoituksen aikana syntyvä maitohappo on varastoitava kollageenisäikeisiin. (Katso lisätietoja kollageenista tästä) Kollageeni on erikoistunut myös happojen nappaamiseen ja varastointiin, tai muutoin kehon solut kuolevat. Yhdessä kollageenisäikeet muodostavat kehon suurimman elimen nimeltään interstitium, joka sisältää myös sidekudosta joka puolella kehoa.
Mitään nesteiden vaihtoa veren ja parenkyymin (=toiminnallisesti aktiivisen kudoksen) solujen kanssa ei voi tapahtua ilman että nesteet kulkevat sidekudoksen läpi. Sidekudos yhdistää ja pitää kaikkia kehon osia paikallaan. Sidekudoksesta on esim. nivelsiteet, jänteet ja suonet rakennettu niin pienillä ja hienoilla säikeillä, että jokainen solu pysyy paikallaan.
Happojen varastoituessa kehon elimiin, kuten lihaksiin, seurauksena on tulehdusta ja kipuja. Maitohapon varastoitumisen määrää lisää maidon, juuston, voin ja etenkin jäätelön nauttiminen.
Tämän vuoksi pätee lause: “happo on kipua ja kipu on happoa”. Ei voi olla toista ilman toista. Tämä on alku piilevälle kudosten happamuudelle, joka johtaa solujen ja kudosten ärsytykseen, tulehdukseen ja rappeutumiseen.
9. Mitä enemmän happoja muodostuu syömällä lihaa, juustoa, maitoa tai jäätelöä, sitä enemmän niitä imeytyy kollageenisäikeisiin ja vähemmän natriumbikarbonaattia (NaHCO3). Natriumbikarbonaattia otetaan alkalisoivista rauhasista. Mitä suurempi ero on kudoksiin imeytyneitten happojen ja tuotetun natriumbikarbonaatin määrässä jokaisella aterialla, sitä nopeammin keho muuttuu terveempään tai heikompaan suuntaan. Alkalisoivia rauhasia sisältävät elimet, kuten esim. haima, sappirakko ja pohjukaissuolirauhaset ovat enemmän tai vähemmän alkalisia tai happamia, riippuen nautitun aterian sisällöstä.
Sidekudoksen, veren ja alkalisoivien rauhasten kyky sitoa happoja on riippuvainen kehon alkalisista mineraalivarastoista. Kehon alkalisten varastojen tilanne voidaan tarkistaa virtsan ja syljen pH:sta sekä elävän ja kuivan veren analyysillä. Syljen pH kertoo alkalisista varastoista sylkirauhasissa ja virtsan pH osoittaa solujen välisten kudosten sekä interstitium-elimen tilan.
10. Verenkierto ylläpitää veren pH:ta varastoimalla mahanesteiden ja aineenvaihdunnan happoja sidekudokseen tai interstitium-elimeen. Veri luovuttaa munuaisissa virtsaan saman verran happoja kuin se on ottanut mukaansa kudoksista ja maksasta, jotta veren elintärkeät ominaisuudet säilyvät.
Kehon alkalisten varastojen määrää on aina suhteessa kykyyn varastoida ja puskuroida happoja sidekudokseen ja interstitiumiin. Niin kauan kuin elävän veren laatu pysyy hyvänä, virtsa kuvastaa kehon happo-emästasapainon säätelyä kudoksissa. Virtsa on siten kudosten kuonaneritystä, ei veren. Kun testaa virtsan pH:ta, silloin testaa kehon kudosten pH:ta.
11. Piilevä asidoosi eli happamuus on tila, joka esiintyy, kun alkaloivissa rauhasissa ei ole riittävästi emäksisiä mineraaleja, koska ne on käytetty hyväksi kollageenikuituihin (sidekudokseen) adsorboituneiden happojen neutralointiprosessissa. Tämä johtaa kompensoituun eli sopeutettuun kehon asidoosiin, happamuuteen.
Sopeutettu asidoosi tarkoittaa, että veren pH ei ole muuttunut, mutta muut kehon järjestelmät ovat muuttuneet happamimmiksi. Happamoitumisen jatkuessa tämä voi myöhemmin johtaa koko kehon asidoosiin, jolloin veren ja kehon emäksiset mineraalivarannot on käytetty loppuun ja myös veren pH muuttuu happamemmaksi.
Asidoosi voidaan määrittää testaamalla veren pH, virtsan pH ja syljen pH. Emäksisten varantojen väheneminen kehossa tapahtuu liiallisella hyperproteiinien, kuten lihan ja juuston syömisellä, proteiinin, hiilihapon sekä sokerin nauttimisella. Siksi 80–90-vuotiaat ihmiset ovat kutistuneet ja näyttävät kuivatuilta luumuilta. Heillä on hyvin vähän tai ei lainkaan emäksisiä varantoja alkaloivissa rauhasissa.
Kun kaikki kehon alkaliset mineraalit ovat lopussa, niin olet sinäkin ja akkusi loppuu. Akkusi varaus voidaan mitata testaamalla ORP eli oksidatiivinen pelkistyspotentiaali ORP-mittarilla verestä, virtsasta tai syljestä. Kun muutut happamaksi, tämä energiapotentiaali eli ORP muuttuu miinumerkkisestä varauksesta plusmerkkiseksi varaukseksi. Olet varmaan omin aistein huomannut epämiellyttävän happaman hajun vieraillessasi vanhusten luona. Vesi on tosiaan varsinainen nuoruuden lähde, se estää sinua kuivamasta vanhana haisevaksi rusinaksi.
Plusmerkkinen varaus tarkoittaa, että sinulla ei ole enää vapaita elektroneja sähkövirran muodostamiseen, hermoverkkosi toimintaan tai liikkumiseen. Sinulla ei sanan mukaisesti ole virtaa mihinkään. Toinenkin sanonta hapannaama pitää todella hyvin paikkansa. Kun on hapan naama, niin on myös hapan keho.
12. Jos liha-, juusto- tai sokeriaterian syötyäsi sinulla ei ollut tarpeeksi vapaita alkalisia ravintoaineita ruuan mukana, tai riittävästi emäksisiä mineraaleja sidekudoksiin varastoituneiden happojen neutraloimiseksi ja puhdistamiseksi, syntyy suhteellinen emäspuute. Sejohtaa myöhemmin kudoksen asidoosiin eli happamoitumiseen. Kun keho happamoituu, maksa ja haima eivät pysty erittämään tarvittavia määriä alkalipitoisia nesteitä ruuan alkalisoimiseksi mahassa ja ohutsuolessa.
13. Ei ruuansulatus eikä alkalisointi voi tapahtua ilman näitä alkalisia mineraaleja, joita maksa, haima ja muut sisäelimet tarvitsevat toimiakseen. Tuottaakseen riittävästi emästä ruuansulatuksen turvaamiseksi mahalaukku joutuu tuottamaan myös enemmän haitallista happoa sivutuotteena. Hapon tuottamisesta on seurauksena pahoinvointia, voi myös kehittyä ruuansulatushäiriöitä, happoa, refluksia, GERD, haavaumia, ruokatorven syöpä ja mahasyöpä. Nämä oireet eivät ole seurausta liiallisesta haposta tai suolahaposta eli HCl: stä mahassa. Päinvastoin, kaikki edellä kerrotut oireet ovat seurausta liian pienestä emäksisyydestä natriumbikarbonaatin puutteen muodossa!
14. Siksi vatsa ei itsessään ole ruoansulatuselin, kuten nykyisin opetetaan kaikissa biologisissa ja lääketieteellisissä teksteissä – Mahalaukku on ruuansulatusta avustava sekä varastoiva elin. Sen tehtävänä on varastoida alkalisia nesteitä ruoan alkaloimiseksi ja veren sekä Pishingerin elimen eli interstitiumin kautta alkalisten mineraalien kuljettamiseksi kehoa alkaloiviin elimiin, ennen kaikkea maksaan ja haimaan. Myös kilpirauhanen on kehomme yksi alkalisimmista rauhasista ja tarvitsee jatkuvasti alkalisia mineraaleja.
15. Interstitium huolehtii happamien ja emäksisten nesteiden virtauksista kehon sisällä ja sillä on päivittäinen rytmi. Varastoituneet hapot lähtevät liikkeelle sidekudoksista ja interstitiumista etenkin nukkumisen aikana, lisäksi myös liikunnan sekä syvähengityksen aikana. Kerron nyt kuitenkin enemmän levon aikana tapahtuvasta happojen luovutuksesta. Vapaiden happojen määrä saavuttaa suurimman pitoisuutensa kehomme solujen välisessä nesteessä, ja siten myös virtsassa noin klo 2 aamuyöllä. Virtsan happopitoisuus heijastaa suoraan nesteen happopitoisuutta interstitiumissa, kehon solun ulkoisissa nesteosastoissa ja varastoissa. Toisaalta Pishingerin eli interstitiumin solut muuttuvat alkalisimmiksi noin klo 14.00, koska silloin mahalaukun sisällä olevat peitesolut tuottavat eniten natriumbikarbonaattia (NaHC03) nauttimamme ruoan ja juoman alkalisoimiseksi. Edellyttäen tietysti, että olet syönyt jotain. Syömisen ja juomisen laatu määrittelee hyvin paljon, kuinka paljon alkalisia mineraaleja pitää löytyä kehostamme.
16. Jos virtsasi ei ole alkalista noin klo 14, niin kehosi on ehdottomasti happamassa tilassa ja sinulla ei ole alkalisia mineraalivarastoja. Virtsan pH:n tulisi olla välillä 6,8 – 8,4, mutta mieluiten 7,2 tai enemmän.
17. Runsaasti proteiinia sisältävän aterian, lihan, sokerin tai juuston jälkeen muodostuneet vapaat hapot, kuten rikkihappo, fosforihappo, virtsahappo ja typpihapot, tarttuvat kehosi kollageenikuituihin poistaakseen ne verestä ja suojatakseen veren herkän pH:n pysymään noin 7,365:ssa.
Näiden happojen H+ tai protoni-ionit neutraloidaan mahalaukun sisäpinnalta saatavien alkalisten mineraalien ja ravinnon sisältämien alkalisten mineraalien virtauksella. Joka aterian jälkeen mahalaukku tuottaa natriumbikarbonaattia.
Kun H+ eli plusvarauksinen protoni-ioni yhdistyy karbonaatin tai HCO3:n kanssa, se muuttuu hiilihapoksi. Hiilihappo H2CO3 muuttuu hiilidioksidiksi CO2:ksi ja vedeksi H2O:ksi. Proteiinien rikki- ja muut hapot neutraloidaan seuraavasti, missä HR edustaa mitä tahansa happoa R:n kanssa, sen happoryhmänä (SO4, PO4 tai NO3) HR + natriumbikarbonaattia NaHCO3 <=> H2O + NaR (Ca, Mg, K) + hiilidioksidia CO2.
18. Lääkäreille ei koulutuksensa aikana opeteta pH-tasapainoa, joten he eivät ymmärrä tai tunnista kehossa tapahtuvaa piilevää happamoitumista. He ymmärtävät ja tunnistavat kehossa jo näkyväksi tulevat oireet, jotka johtunvat ylimääräisestä alkalisuudesta tai happamuudesta.
Kun hengitys lisääntyy, puhalletaan ulos enemmän hiilihappoa, mikä vähentää verikaasun PCO2 määrää alentuneen karbonaatin tai HCO3: n takia. Kun hengitysnopeus ei voi enää nousta nopeammaksi ja kun munuaiset eivät voi enää parantaa toimintaansa päästäkseen irti kasvavasta happokuormasta veren pH alkaa muuttua pH-arvosta 7,365 ensin 7,3 sitten 7,2. Veren pH-arvolla 6,95 sydän rentoutuu ja potilas menee koomaan tai kuolee.
Tässä on seuraavaksi erittäin hyvä opas ja muutama lainaus suoraan suomalaisesta lääkärin ja hoitajan ohjekirjasta nimeltään: Happo- emästasapaino OPAS HOITOTYÖHÖN. © Sanna Koskimäki 2014 Opinnäytetyö, Lahden ammattikorkeakoulu.
”Metabolinen asidoosi on yleisin happo-emästasapainon häiriö. Metabolisessa asidoosissa elimistön bikarbonaatti- ja emäsylimäärä laskee. Tämän seurauksena pH-arvo laskee alle 7,35. Veren hiilidioksidipitoisuus nousee, jolloin elimistö pyrkii kompensoimaan tilaa sekundaarisella hyperventilaatiolla, jotta hiilidioksidipitoisuus laskisi. Asidoosi on henkeä uhkaava pH:n laskiessa alle 7,0. Metabolisen asidoosin syntyminen on varhainen merkki elimistöä uhkaavasta vaaratekijästä. Pahimmillaan metabolinen asidoosi voi johtaa elottomuuteen.
Hemodynaamiset vaikutukset tulevat esille pH-arvon laskiessa alle 7,2. Tuolloin sydänlihaksen pumppaustoiminta voi huonontua ja keuhkoverenkiertoon syntyy vasokonstriktio, mikä kuormittaa sydämen oikeaa kammiota. Verenpaine laskee arteriolien sileän lihaksen vasodilataation vuoksi. Verenkierto voi olla vaarassa romahtaa. Osa käytettävistä lääkeaineista, muun muassa vasopressorit ja insuliini, menettävät tehonsa. Asidoosi nopeuttaa hengityslihasten väsymistä, mikä on riski erityisesti keuhkosairaille potilaille”
—-
DIABEETTINEN KETOASIDOOSI
”Diabeettinen ketoasidoosi kehittyy ketoaineiden kertyessä elimistöön, jolloin elimistö happamoituu. Tila johtuu insuliinin puutteesta ja ketoaineet muodostuvat rasvahappojen hapettumistuotteista. Ketoaineita kertyy elimistöön insuliinin vastavaikuttajahormonien (glukagoni, kortisoli, katekoliamiinit, kasvuhormonit) lisääntyneestä erityksestä. Ketoasidoosiin johtaa tuore tyypin 1 diabetes, insuliinihoidon laiminlyönti ja/tai diabeetikon tulehdussairaudet. Myös sydäninfarkti voi johtaa diabetestä sairastavan ketoasidoosiin.”
—–
”Laktaattiasidoosi on metabolisen asidoosin tila, jossa veren pH-arvo ja bikarbonaattipitoisuus on pienentynyt ja veren laktaatti- eli maitohappopitoisuus on suurentunut (yli 2 mmol/l). Laktaattiasidoosi potilaat kuuluvat yleensä tehohoidon piiriin, sillä yli 5 mmol/l:n laktaattiarvoilla kuolevuus nousee 60 %:iin kolmen vuorokauden ja 80 %:iin kymmenen vuorokauden seurannassa. Laktaattiasidoosiin johtaa riittämätön kudoshapetus. Tilaan johtaneita syitä ovat verenkiertovajaukset, kuten hypotensio, hypoksemia, syanoosi, sepsis, sydämen vajaatoiminta ja viileännihkeä ääreisosien iho.”
—–
KROONINEN MUNUAISTEN VAJAATOIMINTA
”Metabolinen asidoosi on tyypillistä pitkälle edenneessä kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa. Elimistön natriumin, kaliumin, vetyionien ja veden eritys virtsaan säilyy yleensä kohtalaisen normaaleina munuaisten vajaatoiminnan vaikeimmille tasoille asti. Munuaisten nefronien tuhoutuessa säätely lopulta pettää ja elimistöön alkaa kertyä vettä sekä veren kalium- ja vetyionipitoisuudet nousevat. Elimistöön kertyvä vetyionipitoisuus aiheuttaa metabolisen asidoosin. Potilaille annetaan usein kalsiumbikarbonaattia p.o., sillä asidoosi lisää kataboliaa.
Kataboliassa proteiineja hajoaa enemmän kuin niitä syntyy, ja potilas menettää lihasmassaa, laihtuu ja veren proteiinien määrä vähenee.”
—————
RESPIRATORINEN ASIDOOSI
”Respiratorisessa asidoosissa hiilidioksidin poistuminen keuhkoista estyy keuhkoventilaation heikentyessä. Hiilidioksidituotannon ollessa eliminaatiota suurempi veren hiilidioksidipitoisuus nousee, jolloin tajunta heikkenee ja ääritapauksissa sydän pysähtyy. Respiratorinen asidoosi voi kehittyä äkillisesti, jolloin se on hengenvaarallinen tila. Keuhkosairauksista johtuen respiratorinen asidoosi voi olla krooninen, jolloin se ei ole henkeä uhkaava. Kroonisessa tilassa hiilidioksidiosapaine on jatkuvasti koholla, mutta pH voi olla normaali. Suuri emäsylimäärä (BE) paljastaa kroonisen tilan. Elimistö pyrkii kompensoimaan tilaa metabolisesti. Kompensaatio alkaa vaikuttamaan noin 12 tunnissa. Ventilaatiotuki tulee aloittaa, jolloin tavoitteena on normaali pH, mutta ei normaali hiilidioksidipitoisuus.”
METABOLINEN ALKALOOSI
”Alkaloosissa elimistö menettää happoja tai elimistöön kertyy liikaa emästä. Tuolloin pH nousee yli normaalin, 7,46:een. Standardibikarbonaatin (HCO3-) ja emäsylimäärän (BE) noustessa kehittyy metabolinen alkaloosi. Elimistö pyrkii kompensoimaan tilaa sekundaarisella hypoventilaatiolla. Alkaloosissa ilmenee aluksi lieviä neurologisia oireita, mutta ne voivat yltyä lopulta kouristuksiin ja tajuttomuuteen. Valtimoiden supistuessa ilmenee vasokonstriktiota. Lisäksi sydämen minuuttivirtaus vähenee, mikä altistaa rytmihäiriöille. Alkaloosi vaikeuttaa hapen siirtymistä kudostasolla soluihin. Piilevä hypovolemia on oleellisin metabolisen alkaloosin ylläpitäjä ja tavallisemmin sen aiheuttaa voimakas diureettihoito. Hypovolemiassa on usein natriumkloridin puute, jolloin elimistö vähentää natriumin poistoa pitääkseen yllä riittävän verivolyymin. Samalla elimistö lisää kaliumin ja vetyionien eritystä. Hyväkuntoisen nuoren potilaan elimistön kompensaatiomekanismit voivat peittää jopa 30 %:n nestemenetykset.”
————
RESPIRATORINEN ALKALOOSI
”Respiratorinen alkaloosi kehittyy veren hiilidioksidipitoisuuden laskiessa voimakkaasti alle 4,5 kPa. Alle viitearvojen oleva BE tai HCO3– -arvo paljastaa elimistön metabolisen kompensaation.
10 %:lla hengenahdistuspotilaista tilan syynä ovat psyykkiset syyt, joista yleisin on paniikkihäiriö. Paniikkikohtauksen oireena voi esiintyä hyperventilaatiota, joka voi johtaa respiratoriseen alkaloosiin. Paperipussiin hengittämistä tai happinaamarin asettamista kasvoille ilman happivirtausta ei enää suositella, sillä lisäteho on rajallinen ja hoito voi johtaa vakaviin haittoihin, mikäli tilan taustalla onkin hapenpuute tai asidoosi.
Respiratorisen alkaloosin voi aiheuttaa myös hypermetaboliset tautitilat, kuten sepsis. Sepsiksessä tulehdusoireiden lisäksi potilaalla on havaittavissa pinnallinen ja nopea hengitys, matala verenpaine, sekavuutta tai uneliaisuutta. Sepsiksen hoidossa ja seurannassa tulee kiinnittää huomiota verenkiertoon, hengitystoimintaan ja eritykseen. Hoidossa on pyrittävä mahdollisimman varhaiseen neste- ja antibioottihoitoon ja mahdollisten komplikaatioiden estoon.
Septisen shokin tila johtaa nestetasapainon häiriöön, jolloin hiussuonten seinämien läpäisykyky vedelle lisääntyy ja isotoninen neste siirtyy soluvälitilaan. Neste ei ole tällöin verenkierron käytettävissä ja syntyy hypovolemia. Tilaan liittyy myös sydämen pumppausvoiman heikkous. On huomioitava, että septinen shokki on ”lämmin shokki”, eli potilaan raajat ovat lämpimät shokin alkuvaiheessa. Sepsis voi edetä shokkiin muutamassa tunnissa.”
Katso alkuperäinen opas kokonaisuudessaan tästä osoitteesta:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/76011/opas_happoemastasapaino.pdf?sequence=3
– Sepsis on verenmyrkytys suomeksi.
19. Normaalin aikuisten ruokavalion metaboloituminen johtaa 50 – 100 meq. H+: n tai protonin tuottamiseen päivässä, joka on erityttävä pois, jos virtsan happamuus-emästasapaino halutaan ylläpitää. Meq on milliekvivalentti, joka ilmaisee aineen konsentraation litraa kohti liuosta laskettuna jakamalla konsentraatio milligrammoina 100 millilitraa kohti moolimassalla. Tämä prosessi sisältää kaksi perusvaihetta; 1) suodatetun natriumbikarbonaatin tai NaHC03:n uudelleenabsorptio ja 2) päivittäin tuotetun 50 – 100 meq. H+: n tai protonin erittyminen muodostamalla titrattavissa* oleva happamuus ja NH4+ tai ammonium. Molemmat vaiheet sisältävät H+:n tai protonin erityksen munuaissoluista virtsaan.
*Selvennystä sanalle titrattavissa:
Ekvivalenttikohta (stoikiometrinen piste) on kohta, jossa titrattavan yhdisteen ja titraavan yhdisteen ainemäärä on reaktioyhtälön mukaisesti tasan. Happo-emäs-titrauksessa happo ja emäs ovat silloin juuri neutraloituneet ja liuoksen pH muuttuu hyppäyksellisesti. Ennen ekvivalenttikohtaa ja sen jälkeen pH muuttuu hitaammin.
HCl + NaOH NaCl + H2O
c(HCl) = c(NaOH) · V(NaOH) : V(HCl)
Titrauksen loppupiste voidaan määrittää myös pH-mittarin avulla tuotetusta titrauskäyrästä. Vahvaa happoa vahvalla emäksellä (tai päinvastoin) titrattaessa ekvivalenttikohdan pH on 7,00. Titraus on sitä tarkempi, mitä täsmällisemmin kokeellisesti määritetty loppukohta osuu ekvivalenttikohtaan.
Titrattaessa heikkoa happoa vahvalla emäksellä ekvivalenttikohdan pH on selvästi yli 7. Tämä johtuu siitä, että heikosta haposta syntynyt anioni sitoo protoneja. Vahvasta haposta muodostunut anioni ei pysty sitomaan protoneja, koska vahva happo on aina liuoksessaan täysin hajonnut ioneiksi (protolysoitunut).
Lähde Happo-emästitraus,
”Happo-emäsreaktio eli protolyysi on kemiallinen reaktio, joka tapahtuu hapon ja emäksen välillä. Yleensä sillä tarkoitetaan reaktiota, jossa happo luovuttaa vetyionin eli protonin ja emäs vastaanottaa sen.
Esimerkiksi suolahappo protolysoituu vesiliuoksessa seuraavasti luovuttaen vesimolekyylille protonin, jolloin syntyy positiivinen oksoniumioni ja negatiivinen kloridi-ioni:
HCl (l) + H2O (l) H3O+ (aq)+ Cl- (aq)
Reaktioyhtälön vasemmalla puolella happona toimii suolahappo HCl ja emäksenä vesi. Reaktioyhtälön oikealla puolella taas oksoniumioni on happo ja kloridi-ioni emäs (vetykloridin konjugaattiemäs).”
– Lähde Wikipedia Happo-Emäsreaktio
20. Natriumbikarbonaatti (NaHCO3) on absorboitava uudelleen verenkiertoon, koska NaHCO3:n menetys lisää nettohappokuormaa ja alentaa NaHCO3-konsentraatiota veren plasmassa. NaHCO3: n menetykset virtsassa vastaavat H+:n lisäämistä kehoon, koska molemmat johdetaan hiilihapon H2CO3:n dissosioitumisesta eli hajoamisesta alkuaineiden ioneiksi.
21. Biokemia on CO2 + H2O = H2CO3 = HCO3 + H+. Normaalin koehenkilön on absorboitava päivittäin 4300 meq. NaHCO3:aa! Erittyneet H+- tai protoni-ionit muodostuvat munuaissoluissa veden H20:n dissosioitumisesta. Tämä prosessi johtaa myös ekvimolaarisiin tuotantoon OH- tai hydroksyyli-ioneja. OH-ionit sitoutuvat solunsisäisen hiilihappoanhydraasin aktiiviseen sinkkiä sisältävään kohtaan; sitten ne yhdistyvät hiilidioksidin CO2 kanssa muodostaen HCO3-ioneja, jotka vapautuvat takaisin munuaissoluihin ja palautetaan systeemiseen verenkiertoon.
Toiseksi, ruokavalion happokuorma erittyy H+- tai protoni-ionien erittyessä munuaissoluista virtsaan. Nämä H+- tai protoni-ionit voivat tehdä yhden kahdesta asiasta:
- H+- tai protoni-ionit voidaan yhdistää virtsapuskurien, etenkin HPO4: n kanssa prosessissa, jota kutsutaan titrattavaksi happamuudeksi (Biokemia on: H+ + HPO4 = H2PO4), fosfaattipuskurointijärjestelmä.
2. H+ tai protoni-ionit voivat yhdistyä ammoniakin (NH3) kanssa muodostamaan ammoniumia seuraavasti: NH3 + H + = NH4.
22. Tämä ammoniakki jää loukkuun ja se väkevöidään munuaisissa ammoniumina, joka erittyy sitten virtsaan.
23. Esim. diabeetikoille on tavallista, että kehon vastauksena happokuormitukseen 36 % H+: sta tai protoneista menee solunsisäisesti vastineeksi Na+ (natrium) vapautumisesta verenkiertoon. 15 % haposta menee solunsisäisesti vastineeksi K+:lle (kaliumille). Hapoista 6 % H+:sta tai protonista menee suoraan soluihin puskuroitaviksi solunsisäisten prosessien avulla. Hapoista 43 % puskuroidaan solunulkoisesti NaHC03– tai natriumbikarbonaattina yhdistäen H+:n tai protonin kanssa hiilihappoon H2CO3, joka hajoaa keuhkojen vapauttamaksi hiilidioksidiksi CO2. Hiilidioksidista 10 % erittyy keuhkojen kautta pois kehosta ja 90 % hiilidioksidista elimistö käyttää uudelleen absorboimalla sen alkalisien mineraalien avulla. Näin pystytään valmistamaan natriumbikarbonaattia NaHCO3 maha-suolikanavan ja metabolisten happojen puskurointiin.
Biokemiallinen kaava on: CO2 + H2O = H2CO3 = HCO3- + H+.
Sama kaava ”suomeksi”: Hiilidioksidi + Vesi = Vetykarbonaatti (miinus varaus) + Vety (plus varaus)
24. Kaikki muut prosessit, joilla elimistö puskuroi aineenvaihdunta- ja ruoka-aineiden tuottamia happoja, paitsi eläinproteiinien erittämien happotähteiden käsittelyprosessi, palauta natriumbikarbonaattia takaisin verenkiertoon. Eläinproteiinit aiheuttavat alkalisten mineraalien ja emäksisten nesteiden menetyksen, joka on kaiken sairauksien edelläkävijä.
Pitkällä tähtäimellä ainoa tapa korvata nämä kadonneet emäkset on syödä alkalisempia, elektronirikkaita vihreitä ruokia ja pitkäketjuisia monityydyttymättömiä rasvoja. Lihan ja juuston syöminen on ehdottomasti vaarallista terveydelle. Syödessäsi lihaa, juustoa ja jopa omenaa, kolloidisiin sidekudoksiin muodostuu enemmän ylimääräistä happoa, mikä johtaa piilevän kudoksen asidoosiin eli happamoitumiseen, sekä usein tulehdustilaan.
25. Yli 30 vuoden tutkimuksen ja yli 500 000 verinäytteen sekä yli 1 000 000 virtsan ja sylkinäytteen ottamisen jälkeen olen päätellyt, että ihmiskeho on toiminnallisesti happoa tuottava organismi – silti se on suunniteltu olemaan alkalinen organismi. Eläinperäisten valkuaisaineiden, etenkin lihan, juuston ja sokerin syöminen mistä tahansa lähteestä on tappavan hapanta valintaa. Se vie kohti sairautta, väsymystä ja ylipainoa.
Loppuyhteenvetona on todettava, että pH-tasapaino on ohjelma ja elämäntapa, joka keskittyy siihen pääperiaatteeseen, että ihmisen keho on rakenteeltaan emäksinen ja toiminnallisesti happamoituva. Tämä tekee tästä pH-tasapaino-ohjelmasta parhaan mahdollisen ohjelman ikääntymisen, sairauden ja häiriöiden puhkeamisen estämiseksi ja peruuttamiseksi.
pH-tasapaino on elämäntapa ja ruokavalio pidempään, aktiiviseen, toiminnalliseen ja nautinnolliseen elämään; täydelliseen hyvinvointiin.
Muista erittäin tärkeä totuus: mahalaukkusi suolahappo ei ole ruoansulatuksen aiheuttaja, vaan ruuansulatuksen sivutuote. Aloita alkalisointi tänään ja aloitat samalla elämäsi laadun ja määrän parantamisen lähes saman tien.